Tarinatupa

Areena on vapaa kaikille, käyttäkää sitä omaksi ja muiden iloksi.
Tälle sivulle voitte kirjoittaa tarinoita, ajankohtaisia tapahtumia, muisteluja, runoja ja vaikka hyviä vitsejä. Voitte myös lähettää valokuvia toistenkin ihasteltaviksi. Kirjoitukset voivat olla myös nimimerkillä eikä pieniä kirjoitus virheitäkään kannata pelätä. Lähettäkää julkaistavaksi toivomanne aineisto sähköpostilla ylläpitäjälle, (pyharanta@gmail.com)

Julkaistuja kirjoituksia voi kommentoida, lisätä omia muistojaan samoilta ajoilta tai kertoa omia muistojaan Jyväskylästä ”ennen vanhaan”.

******************************************************

Elämän suursiivous

Tänään se tuntui, tänään se koski,
tunteeni oikein pinnalle nosti.
Päässä se tuntui, rintaani pisti –
on elämä meille melkoinen risti.

Vaihtuvat keväät ja useampi syys.
Kuka mua rakasti, mukaansa pyys?
Aurinko kantoi, matkaan otti
sielläkö odottaa lottopotti.

Pysty päin mä matkaan lähden,
löydänkö taivaalta uuden tähden,
mitä hän tahtoo, pyytääkö tupaan?
Pääsenkö mukaan, antaako lupaa?

Nyt minä istun miettien tässä,
mitä kaikkea sain aikaan elämässä?
Hiipuu jo aika, ystävät menneet,
taakse jäivät nuoruuden enteet.

Sieluni silmillä muistelen teitä,
rakkaus kantoi, auttoi meitä.
Oli se rikkaus ja hetken huumaa,
virisi vilu, joskus oli kuuma.

Heitän nuo kirjeet ja suljen kuoret,
kääntelen lehdet ja korttien vuoret.
Pyyhin pölyt ja muistelen teitä,
kuinka se nuoruus koetteli meitä.

Salme Kuusela 2.9.2021

******************************************************

MITÄ LAPSUUDEN HAAVEITA SINULLA OLI JA MITEN NE OVAT TOTEUTUNEET
Näin kysyi minulta lapsenlapseni

Muistan, että monista asioista lapsena ja nuorena haaveilin. Haaveissani olin kuitenkin jo nuorena realisti. Aina pohdiskelin, mitä mahdollisuuksia haaveillani olisi toteutua. Ammatteihin ja työntekoon haaveeni enimmin liittyivät.

En haaveillut mopoista, moottoripyöristä, enkä autoista niin kuin pojat usein tekevät. Myös pikkuveljeni niistä haaveili ja mopon hankki.

Tytöistä joskus haaveilin, kun ujous esti heitä lähestymästä. Ei sekään keskeistä elämässäni ollut. Joskus sattui, että jonkun tytön ja minun tykkäämiset sattuivat kohdakkain ja sitten kaupungilla käsi kädessä kuljimme. Heti koulun jälkeen vaimo löytyi entisistä luokkatovereistani.

Eri ammatteja pohdin paljon. Minulle on kerrottu, että ennen kouluikää olin sanonut ryhtyväni taksinkuljettajaksi ja haitarinsoittajaksi. Tuo taksihaave lienee johtunut siitä, että kävin pyhäkoulua talossa, jonka isäntä oli taksimies. Haitarinsoittajatoiveeseen vaikutti varmasti se, että enoni oli musiikkimies. Sodan aikana hän oli esiintynyt viihdytyskiertueilla Toivo Kärjen yhtyeessä. Toivo Kärki oli kotonammekin käynyt. Sitä Mummoni usein ylpeänä muisteli.

Haitarimies minusta tuli. Kerran meinasin saada kaksirivisen jo alakouluikäisenä. Äitini olisi sen huutokaupasta halunnut ostaa, mutta isäni ei sallinut. Ensimmäisen haitarini sain 13-vuotiaana.

Lukioaikana soitin ammattiyhtyeissä, mutta kovin vaatimaton ammattilainen minusta olisi tullut. Siksi en siitä ammattia ajatellut. Opettajan ammattiini kuului kuitenkin paljon musiikkia. Luokanopettajana pidin aina oman luokkani musiikkitunnit ja yleensä joku työtovereistani halusi minut luokkansa musiikinopettajaksi. Bändissä soitin vielä eläkkeellä ollessani.

Ensimmäiset todelliset ammattihaaveeni muista oppikoulun alkuvuosilta. Olin jo kansakoulussa kiinnostunut maantieteestä, oppikoulun alaluokilla pidin maantiedosta ja sen opettajasta. Haaveilin maantiedonopettajan ammatista. Koskaan en kuitenkaan maantieteen yliopisto-opinnoista ajatellut.

Luokanopettajana kiinnostuin erityisesti maantiedon ja luonnontieteiden opetuksesta, ja kun minua pyydettiin maantiedon oppikirjantekijäksi, mielelläni työhön ryhdyin. Vielä 58-vuotiaana suoritin halukkaasti opettajille tarkoitetun luonnontieteiden approbaturin eli 15 opintoviikon kokonaisuuden.

Lukiossa mieleeni tuli joksikin aikaa radioinsinöörin opinnot. Alasta olin kiinnostunut radioamatööri harrastukseni vuoksi, mutta pian ajatus siirtyi muualle. Kiinnostuin psykologiasta ja abiturienttivuotena uskontotunneilla luetusta dogmatiikasta.

Teologian opiskelusta hetken haaveilin, mutta kun Ainon kanssa rupesin seurustelemaan, pitkä yliopisto-opiskelu ei houkutellut. Päädyin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. Opinnoissa menestyin erinomaisesti ja kiinnostuin oppimaan lisää kasvatuksesta ja psykologiasta. Yllättävästi se toteutui Jyväskylän yliopistossa.

Voin nyt eläkkeellä täysin tyytyväisen todeta, että lapsuuteni ja nuoruuteni opiskelu- ja ammattihaaveet toteutuivat.

Nuorena en mitään erityistä vaimosta ja avioliitosta osannut haaveilla. Entisestä luokkatoveristani sopivan itselleni löysin ja hyvin olemme yhdessä pärjänneet.

Vesa

******************************************************

******************************************************

EI SILLOIN OLLUT

Se oli silloin kun. Kauppatori oli kirkkopuiston ja kaupungintalon välissä.
Laivat kuljettivat Päijänteen rannan ja huviloiden asukkaita töihin
ja torille ostoksille. Monet heistä tulivat myös myymään tuotteitaan torilla.
Oli voita, lihaa, marjoja sekä porsaita. Satamassa odotti pitkä rivi vossikoita,
ne tarjosivat kuljetuksen heille. Jotka halusivat päästä torille.
Ei silloin ollut autoja. Vesitiet olivat välttämättömiä tavara kuljetuksessa
ja ihmisten liikkumisessa.
Ei silloin ollut roskapuita metsässä. Ne hakattiin haloiksi, polttopuiksi.
Lepät ja pajut pienittiin karjan alle kuivikkeiksi. Rooperin pieni tervahöyry
veti kaupunkiin suuria halkoproomuja. Niissä oli satoja kuutiometrejä halkoja
kaupunkilaisille polttopuiksi. Korkealla, noin viisimetrisen halkopinon päältä
perämies hoiti halkokuormaa, ettei se määrännyt pienen aluksen vetämää linjaa.
Vaan pysyi oikein suunnitellulla reitillään.
Ei silloin ollut kumipyöräisi kärryjä.
Ei silloin ollut autoja joista olisi saanut kumiset renkaat. Rannankylän isännät
toivat kovapyöräisillä kärryillä piimää torille myytäväksi. Ronninmäen alla oli
tehty pyöreistä tukeista silta, jossa piimän hera sekaantui.
Ei silloin ollut pienyrittäjiä. Oli vain Shaumanintehdas, Kankaan paperitehdas,
Mataraisen asekorjaamo, sekä Ruthin rinkilätehdas josta sai ostaa rinkieli-
renksun kaulaansa.
Ei silloin ollut katukahviloita
Ei silloin ollut, mistä ostaa keskikaljaa. Oli vain rantapaviljonki, vasta päätä
satamaa. Sieltä sai ostaa kovaa teetä. Se oli sekoitus kahvia ja pirtua.
Ei silloin ollut myrkkyä, jolla tappaa rottia. Kissat ja pikkupojat saivat
kaupuingilta markan hännältä. Rotat olivat lainsuojattomia.
Ei silloin ollut oikeaa bussiliikennettä. Oli Lievosen linja-auto ja Urheiluseura
Jyväskylän Toverien auto. Ne liikennöivät kaupungin ja Vaajakosken väliä.
Lievonen vei matkustajat ilmaiseksi Vaajakoskelle. Toverit lisäsivät siihen
Vaajakoskella vielä kahvit. Se kilpailusta
Ei silloin ollut sirpaleita kaduilla. Miksi? Siksi kun ei ollut niitä pulloja.
Se oli silloin kun Isä lampun osti.

             Olavi Vainiomäki
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja

Tämä muistelu tuli silloin kun Olavi oli voimissaan.
Löytyi Urpusten pöytälaatikosta.

******************************************************

******************************************************