Areena on vapaa kaikille, käyttäkää sitä omaksi ja muiden iloksi.
Tälle sivulle voitte kirjoittaa tarinoita, ajankohtaisia tapahtumia, muisteluja, runoja ja vaikka hyviä vitsejä. Voitte myös lähettää valokuvia toistenkin ihasteltaviksi. Kirjoitukset voivat olla myös nimimerkillä eikä pieniä kirjoitus virheitäkään kannata pelätä. Lähettäkää julkaistavaksi toivomanne aineisto sähköpostilla ylläpitäjälle, (kotisivuvastaava@eljy.fi)
Julkaistuja kirjoituksia voi kommentoida, lisätä omia muistojaan samoilta ajoilta tai kertoa omia muistojaan Jyväskylästä ”ennen vanhaan”.
******************************************************
Surun tuntu
Oli aamuni tumma ja tuhruinen
Joku rinnassa koskee ja painaa.
Voi päivänsä alkaa jokainen
ja pilvistä auringon kaivaa.
Tänään ei aurinko nousekaan
on raskas harmaa huntu.
Kuulen kun joku sanoo sen:
– On ilmassa surun tuntu.
Minä kuulen se, mutta usko en,
ja kyyneleet poskia kastaa.
Sinä lensit harmaan pilven taa,
siellä Enkeli tuli vastaan.
Minä kuulen sen, mutta usko en.
Tuikit tähtenä taivaalla illoin,
jos tuulet pilviä kuljettaa?
Pyyhin pois kyyneleet silloin.
Uusi aamu kun tekee tuloaan
sydän lohtua ei mulle suonut.
Niin paljosta täytyi luovuttaa
jonka lahjaksi olin saanut.
Uni, jonka jätin peittoni taa,
on rinnassa raskas tuntu.
Kuulen kun joku sanoo sen:
– On ilmassa surun tuntu.
Salme Kuusela
15.11.2022
******************************************************
RANKKAA RAKKAUTTA
Vuos’ kymmenet kulki elomme tie.
sydän hellyyttä täynnä, ymmärrystä lie?
Kuin toisillemme luotuja oltu me ois,
ei sitä kukaan voisi ottaa meiltä pois.
Aika on täyttänyt päivämme nää,
ilta jo alkaa meille hämärtää.
Eikä huominen ole niin kuin eilinen
suruni on pohjaton, ei iloinen.
Taas iltaan kuljen, sydän rikki rämpien –
rakkauteni hehku on vielä lämpöinen.
Kaukana kuljet, et voi mua ymmärtää,
sanat meiltä hukkuneet, tehneet ympyrää.
Sun aatos kulkee tuolla? poluilla tai tiellä,
et eilistä muista, mut tehdä tahdot vielä.
Kun muistot ja haaveet nousee unelmiin,
et pian päästään ilta-uutisiin.
Näin rankkaa rakkautta osakseni sain,
sydän parka säröillä teen työtä ahertain.
Opastan ja ohjaan, koetan ymmärtää,
yhdessä etsimme, mikä unhoon jää.
Nuoruuden rakkaus muistot jätti vain,
huoliakin kannoin aina ajoittain.
Nyt aikaa rakastaa meillä ollut ois,
Säröillä on elämä, sen vanhuus vei pois.
Salme Kuusela 27.7.2022
Jyväskylä
TALONPOJAN KESÄ
Niityn reunassa vanhalato,
yksin helteessä mietteissään.
Isännältä sadon vei kato,
se näkyy hänen ilmeistään.
Suojaa ei saanut yhtään kortta,
talvi tyhjänä seisotaan.
Lattiaparrut katsovat harjaortta,
eikä näy heinän hakijaa.
Annas olla, saapui uusi kesä,
tulee helle ja kypsyy sato.
Laulun kuulet, on linnulla pesä.
Nurkkakivellä mittailee mato.
Pian latoon kuormat pakkaat,
heinissä hetken peuhata voi.
Tyynnytä mieli, suremasta lakkaat.
Mittarimato se uskoa loi.
Salme Kuusela 22.5.2022
KUMMALLISIA AJATUKSIA
Tule mukaan, eihän kukaan,
yksin viihdy ollenkaan.
Tartu käteen, liity väkeen
yhdessä vain riemuitaan.
*
Elämän täyttämää joukkoa,
vuosien tekemät uurteet kasvoillaan.
Olen yksi heistä –
vahvaksi luultu,
heikko vain lintuseksi.
*
Minä voin yllättää rakkaudella.
Rakkaudella joka lempeydessään
on tukahduttavan lämmin.
Siksi etsit viileämmän paikan.
*
Vaihtuu vuosi, alkaa uusi
ei pysy aika paikallaan.
Kiertää kuu, tuo nauru suu –
Iskee silmää pilkallaan.
*
Hyvää kevättä, hillitöntä Vappua!
toivottaa
Sattuman-Korppi = Salme
******************************************************
Ossi Kanasen muistolle
Maanantaikerhomme alussa on tapana kertoa tiedotuksia kiinnostavista ja tärkeistä asioista, tapahtuneista ja tulevista paikalla oleville. Näin viime maanantainakin. Tiedotus ei tällä kertaa ollut tavanomainen, eikä iloinen. Ossi Kananen, pitkäaikainen puheenjohtajamme oli nukkunut pois viime torstaiaamuna 7.4.2022 monien ja vaikeiden sairauksien uuvuttamana.
Henkilökohtainen tuttavuutemme oli vuosikymmenten mittainen. Perheistämme tuli Jyväskyläläisiä suunnilleen samoihin aikoihin 1960-luvun puolivälin jälkeen. Ossin ollessa Maaseudun Nuortenliiton tehtävissä. Niiltä ajoilta meitä yhdisti myös samannimiset ja melkein samanikäiset tytöt, puhuttiin pikku-Päivistä ja isosta Päivistä. Meidän Päivimme oli muutaman vuoden Kanasen Päiviä vanhempi.
Yhdistyksemme puheenjohtajaksi Ossi tuli vuoden 2007 alusta, jäätyään eläkkeelle Raha-automaattiyhdistyksen piiripäällikön virasta.
Ossin puheenjohtajakaudella yhdistyksemme toiminta asettui suunnilleen niihin muotoihin, mitä se on tänä päivänä. Eläkeliiton toiminta oli Ossille tärkeä vapaa-ajan toimintamuoto. Vilkkaan ja hyvin johdetun toiminnan ansiosta yhdistyksemme jäsenmäärän kasvu oli voimakkainta Ossin puheenjohtajakaudella yhdistyksemme 50-vuotisessa historiassa, jäsenmäärän noustessa tuona aikana runsaasta neljästä sadasta yli kahdeksansadan.
Laulu oli Ossin toinen rakas harrastus. Mieskuoro Sirkoissa Ossin tenori soi vuosikymmenet. Osittain sen seurauksena ja Ossin kokoamana toimi muutaman vuoden myös Eljyn mieskvartetti yhdistyksessämme.
Toiminnassaan kirkon piirissä kirkkokuorossa tai luottamustehtävissä Ossi oli uskollinen ja luottamuksen arvoinen.
Erittäin merkittävän työsaran Ossi teki Sammon-kotisäätiön toiminnassa ikäihmisten asunto-olojen paranramiseksi, toimiessaan sen säätiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa asti.
Ossi oli uskollinen periaatteen mies. Olipa kysymys sitten politiikasta, erilaisista harrastuksista, tai hengellisestä elämästä.
Ja lopuksi: Perhe, puoliso, lapset ja koti olivat Ossin elämän tärkein asia. Yhdessä Salmen kanssa he rakensivat oman paratiisinsa Ruuhimäen maisemiin.
Siellä oli hyvä vastaanottaa ne elämänkohtalot, ilot ja surut, sairaudetkin, jotka Jumalaan uskovaa ja luottavaa entistä puheenjohtajamme kohtasivat.
Matti Syrjälä
Muistosanat esitetty maanantaikerhossa 11.4.2022
******************************************************
Eläkeliiton Jyväskylän yhdistyksen puoli vuosisataa 1970 – 2021
Eläkeliitto valtakunnallisena järjestönä saavutti viidenkymmenen vuoden iän helmikuussa 2020.
Silloiset keskustan valtakunnalliset vaikuttajat V J Sukselainen ja Katri Helena Eskelinen olivat sitä mieltä, että pääasiassa maaseudun ikäihmisten asioita esille tuomaan tarvitaan oma järjestö.
Eläkkeensaajat, Eläkeläiset ja Kansalliset seniorit oli perustettu omien puolueittensa eläkeläisjärjestöiksi jo parisen vuotta aikaisemmin.
Marraskuun 28 päivänä 1970 ravintola Sohvin Krouviin kokoontui kahdeksan henkilöä asianaan perustaa Eläkeliiton paikallisyhdistys Jyväskylään. Yhdistys oli Eläkeliiton ensimmäinen Keski-Suomessa.
Muualle maahan oli Eläkeliiton yhdistyksiä perustettu samana vuonna toistakymmentä.
Perustamiskouksessa puhetta johti Ossi Maalampi. Hän toimi perustetun yhdistyksen puheenjohtajana seuraavat kolme vuotta.
Jäsenmäärän ja toiminnan kehitys
Aluksi toiminta oli satunnaista ja jäseniä ensimmäisenä vuonna vain neljätoista.
Säännöllinen toiminta alkoi parisen vuotta myöhemmin. Kokoontumispaikaksi vakiintui Maaseudun Raittiusliiton kokoushuone Aholaidassa. Tilat riittivät hyvin, olihan jäsenmäärä vielä viisi vuotta perustamisen jälkeenkin vuonna 1975 vain 39 henkilöä.
Jäsenet olivat pääasiassa maalta muuttaneita ihmisiä, joilla oli yhteinen ammatti- ja aatepohja. Tuolta ajalta on jo peräisin kokouskahvitus pääasiassa Mikko Ekosen äidin tarjoamana. Talon sauna uima-altaineen oli myös usein kokousväen käytössä.
Yli sadan jäsenmäärässä päästiin seitsemänkymmentäluvun puolivälin jälkeen. Tarvittiin suuremmat tilat ja ne löytyivät vanhusten palvelutalosta Kyllikinkadulta. Toiminta vilkastui eri harrastusaloille ja matkailukin tuli silloin jäsenten ohjelmaan.
Olavi Vainiomäen tultua valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1980 vakiintui silloin nykyisinkin suosittu maanantaikerho esitelmineen ja muine ohjelmineen. Myös pienempiä harrastusryhmiä perustettiin.
Toiminnan vakinaistuttua jäsenmääräkin kohosi silloin lähelle kahtasataa. Vainiomäki oli innokas tanssin ja tanhujen harrastaja. Hän toi nämä harrastukset yhdistyksenkin toimintaan. Olavin tapa tervehtiä jäseniä halauksin toi toimintaan sitä lämpöä, jota jäsenet erityisesti kaipasivat.
Me-too ei tullut kenenkään mieleen.
Matkat lähiseudulle ja naapurimaihinkin tulivat silloin ohjelmaan, myös useimmiten lähinnä Vainiomäen järjestäminä ja vetäminä.
Jäsenmäärä vakiintui vajaaseen kolmeensataan aina vuoden 2000 tienoille asti, toiminnan noudattaessa hyviksi ja suosituiksi havaittuja tapoja ja kaavoja.
Suurten ikäluokkien vaikutus
Sepänkeskuksesta saatiin suuremmat kokoontumistilat kasvavan jäsenkunnan tarpeisiin. Sieltä saatiin paitsi tilat maanantaikerholle, myös pienempiä tiloja esimerkiksi kuorojen harjoituksille, sekä kirjoittajien jumppaajien ja muiden pienkerhojen kokoontumiselle.
Suurista ikäluokista puhutaan, kun kyse on vuosina 1946 – 1950 syntyneistä.
Vuoden 2005 tienoilla jäsenmäärä oli noussut jo yli neljänsadan. Sepänkeskuksenkin tilat kävivät ahtaiksi maanantaikerhon kokoontumisille. Suuremmat tilat löytyivät kohtuullisin kustannuksin Ortodoksikirkolta sen juhlasalista. Jäsenmäärä jatkoi voimakasta nousuaan niin, että se vuoden 2020 vaihteessa Jyväskylän maalaiskunnan yhdistyksen lakkautettua toimintansa jäsenmäärä käväisi jo tuhannen paremmalla puolella.
Tilojen suhteen oltiin maanantaikerhon kanssa jälleen suurempien tilojen tarpeessa. Suuremmat tilat löytyivät Rauhanyhdistykseltä Taulumäeltä. Tänne siirryttiin kokoontumaan vuoden 2020 alusta.
Nähtäväksi jää jäsenkehitys, koska koronaepidemia on estänyt vakituisen kokoontumisen vuoden 2020 maaliskuulta aina tämän vuoden 2021 syksyyn.
Toimintatauon ja koronan vaikutus jää nähtäväksi, kun toiminta vähitellen vakiintuu kokoontumisrajoitusten hellitettyä rokotusten vaikutuksen myötä.
Tästä syystä on tarpeen huolehtia erityisesti koronatauon aiheuttaman vanhojen jäsentemme mahdollisen jäsenkadon seurauksista, unohtamatta sitä, kuinka me saamme toimintamme sellaiseksi, että osa niistä vuosittain maassamme noin seitsemästäkymmenestä tuhannesta eläkkeelle jäävästä kansalaisesta tulee uusina jäseninä toimintamme piiriin.
Merkille pantavaa on, että toimintaan osallistutaan perhekunnittain. Naiset ovat enemmistönä noin 70 prosentin osuudellaan, mutta miesten osuus kumoaa kuitenkin sen usein vallitsevan käsityksen jonkinlaisesta mummokerhosta, kun puhutaan Eläkeliiton toiminnasta.
Monipuolinen toiminta
Olemme monessa yhteydessä tuoneet ilmi, että yhdistyksessämme löytyy toimintaa viikon jokaiselle arkipäivälle.
Maanantaikerho on se toiminnan runko, joka kokoaa viikottain jäseniämme yhteen aiheesta riippuen sadasta runsaaseen kahteensataan.
Keilaajat ovat yksi aktiivisimmista harrastusryhmistämme. Säännöllisesti keilailua harrastavia on runsaat kuusikymmentä. Yhdistyksemme keilaajien menetys sekä miesten, että naisten osalta on Eläkeliiton kärkeä valtakunnassa. Tästä suurkiitos lankeaa Heikki Isokäännälle, joka vuodesta 2002 alkaen on vetänyt tätä ansiokasta harrastajajoukkoa.
Matti Ilmonen on monet kymmenet vuodet innostanut, toiminut ja vetänyt erilaisia jumpparyhmiä sekä salissa, että vedessä. Harrastus on niin laajaa, että se on vaatinut monia muitakin vetovastuuseen.
Ilmosen ansiosta myös jokatoisen tiistain päivätansseista on tullut suosittuja. Tätä toimintaa on harrastettu yhteistoiminnassa Jyvässeudun Nuorisoseuran kanssa.
Onpa golfissakin yhdistyksemme jäsen napannut valtakunnan mestaruuden. Mölkkypelissä ja bocciassa eivät taitomme vielä ole riittäneet menestyksiin valtakunnan tasolla.
Yhdistyksen oma kuoro on viihdyttänyt meitä erilaisissa yhdistyksen juhlatilaisuuksissa kolmisenkymmentä vuotta. Niin tänäänkin juhlassamme.
Salme Mäkinen on koko kuoron historian ajan ollut sen kantavia voimia laulajana, sanoittajana ja säveltäjänäkin.
Eläkeliittolaiset koko valtakunnassa tuntevat Markku Leppäsen pelimanniviikkojen vetäjänä. Ei montakaan tilaisuutta yhdistyksessämme mene, ettei Markkua hanureineen tarvita. Aisaparina Markulla nähdään usein Raimo Kokkinen, piirimme moninkertainen karaokemestari.
Kirjoittajakerho aloitti toimintansa vuonna 1997. Parinkymmenen vuoden toiminnan jälkeen toiminta on kuitenkin hiipunut. Muistoiksi jäivät monet omakustanteiset runo- ja pakinateokset.
”Telakalla” on yhdistyksen oma orkesterikin, joka 2000-luvun molemmin puolin viihdytti omaa ja naapuriyhdistystenkin tanssiväkeä. Samoin Eljyn laulajat mieskuoron toiminta on loppunut lähinnä vetäjänkin puutteeseen.
Näkyvänä ja sananmukaisesti lämpimänä, lämmittävänäkin ryhmänä ovat kunnostautuneet Eljyn neulojat. Sukkansa ovat saaneet niin vauvat Keskussairaalan synnytysosastolla, kuin palomiehet ja pitkäaikaishoidossa olevat sairaatkin Kyllön osastilla.
Vierailut kyseisillä sairaalan pitkäaikaisten sairaiden osastoilla ovat toivottu sosiaalisen toiminnan muotomme.
Pienimuotoisesta toiminnasta on mainittava vielä Äijätoiminta keittokursseineen, sekä miehille tarkoitettuine luentoineen ja yhteisine patikkaretkineen.
Korona on osaltaan vielä ollut jarruttamassa yhtä suosituinta toimintamuotoamme matkailua. Mukavat matkamme omassa maassa, eri teattereissa, konserteissa ja matkat lähinaapurimaihin ovat saaneet aikaan monen henkilön liittymisen yhdistyksemme jäseniksi.
Suosittu on ollut myös vuosittain järjestetty kirkkopyhäretki johonkin maakuntamme kirkkoon Jumalanpalveluksineen.
Jäseneksi liittymisessä yksi ratkaiseva tekijä on toimintamme epäpoliittisuus.
Me tunnustamme keskustalaiset juuremme. Niin tulee ollakin. Monet ovat tulleet mukaan toimintaamme tutustuakseen tilaisuuksiin ja matkoihin. Muutaman tutustumiskerran jälkeen on tullut mielikuva, että politiikka ei olekaan pääasia tässä yhteisössä, kuten on kenties siellä, minkä aatemaailman ovat omaksuneet ja mistä ovat lähtöisin.
Uskonnosta ja politiikasta useimmilla meistä ovat vankat periaatteet ja mielipiteet, mutta Eläkeliitossa ne eivät ole toimintaa määrääviä tai ohjaavia tekijöitä.
Toimijoita ja vaikuttajia
Edellä tuli jo mainituksi monia yhdistyksemme toimintaan vahvasti vaikuttaneita henkilöitä.
Viisikymmenvuotiaan yhdistyksemme puheenjohtajan nuijaa on heiluttanut kuusi naista ja kahdeksan miestä. Nykyinen puheenjohtajamme Markku Taipale on siten yhdistyksemme neljästoista.
Kaikki puheenjohtajamme ovat omana aikanaan toimineet ansiokkaasti yhdistyksemme parhaaksi
Tulkoon tässä kuitenkin esille Ossi Maalampi, ensimmäinen puheenjohtamme ja perustajajäsen.
Toinen merkittävästi kasvavan ja kehittyvän yhdistyksen toimintaan vaikuttanut puheenjohtaja oli Olavi Vainiomäki. Ansioistaan hänet kutsuttiin ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksemme. Allekirjoittanut Matti Syrjälä johti yhdistystämme ensin varapuheenjohtajana puoli vuotta ja sitten varsinaisena nuijan heiluttajana kahdeksan vuotta, vuodet 2012 – 2019. Kausi on pisin yhdistyksemme historiassa. Liekö se sitten ollut etu vai jarru yhdistyksemme toiminnalle, jääköön itsekunkin arvioitavaksi. Sain myös nimityksen yhdistyksemme toiseksi kunniapuheenjohtajaksi.
Sihteereistä on syytä vuosien varrelta nostaa nimet Irja Nissinen ja Pirkko Laitinen.
Edellä mainittu Olavi Vainiomäki saavutti kunnioitettavan sadan vuoden iän. Kunniajäseneksemme kutsuttiin monivuotinen kirjoittajakerhomme jäsen Ulla Heikkinen vuonna 2016. Kolmisen vuotta myöhemmin hän nukkui pois yhdistyksemme pitkäikäisimpänä jäsenenä 104 vuoden iässä.
Normaali toimintamme pyörittäminen vuositasolla eri harrastuksissa vaatii vähintään 60 – 70 henkilön panoksen.
Ymmärrettävää on, että joidenkin nimien esiin nostaminen olisi vääryys jotakin mainitsematonta kohtaan, siksi en sitä edes yritä. Sydämellinen kiitos kaikille teille jotka olette toimineet yhdistyksessämme yhteiseksi hyväksi näinä viitenäkymmenenä vuotena ja edelleen.
Vaikuttaminen piirin ja valtakunnan tasolla
Suurena kaupunkilaisyhdistyksenä toimintamme on poikennut ja poikkeaa pienemmistä ja maaseutuyhdistyksistä, sekä jäsenkuntansa, että toimintansa puolesta.
Monipuolinen suuri jäsenkunta mahdollistaa sellaisen monipuolisen toiminnan, joka poikkeaa pienten maasautuyhdistysten toiminnasta.
Tietysti on myönnettävä, että naapuriyhdistysten keskeinen yhteistoiminta voisi taholtamme olla aktiivisempaa.
Olemme siinä suhteessa monesti itsenäisiä ja riippumattomia liitonkin ohjeistamasta toiminnasta, jotka usein koskettavat enemmänkin pieniä yhdistyksiä.
Tässä suhteessa itsenäisyytemme näkyy esimerkiksi tiedottamisessamme internetissä, joiden sivumme uusittiin vähän ennen liiton ja piirien sivujen uusimista. Nyt jälkeenpäin voimme todeta, että oma eljymme selkeydessään palvelee jäseniämme parhaiten. Monipuoliset sivumme toimivat ajantasaisesti, tosin joskus jopa vuorokauden viiveellä.
Kiitoksen tästä ansaitsevat Jarkko Pyhäranta, sivuvastaavamme ja Kalevi Suortamo, joiden johdolla uudistus toteutettiin.
Huonommassa asemassa moniin maaseutuyhdistyksiin nähden olemme sensijaan kokoontumistilojen kanssa. Maaseutuyhdistykset saavat usein joko jotain tiettyä palvelua vastaan tai ihan muuten sopien kokoontumistilansa korvauksetta.
Meille tilavuokrat ovat suurin kuluerämme, vuositasolla yli kymmenentuhatta euroa, tosin täälläkin eriarvoisuutta on olemassa kaupungin suhtautumisessa yhdistysten tilavuokrakustannuksiin.
Yhdistyksemme rahoittaa toimintansa omalla toiminnallaan.
Valtakunnan tasolla jäsenemme Raimo Sopo on ollut liittohallituksen jäsen, Terttu Hintikka liitovaltuuston varapuheenjohtajana kuusi vuotta. ToivoVanha-Eskola, Ahti Löndqvist, Kalevi Nummila, Olavi Vainiomäki ja Tapani Kalenius liittovaltuuston varsinaisina ja Matti Syrjälä liittovaltuuston varajäsenenä.
Terttu Hintikka kutsuttiin liiton kunniajäseneksi liittokokouksessa Jyväskylässä 2018.
Piirihallituksessa ovat yhdistyksemme Raimo Sopo, Ahti Lönqvist ja Kalevi Nummila ovat olleet piirihallituksen puheenjohtajina, sekä Matti Syrjälä ja Tapani Kalenius piirihallituksen varapuheenjohtajina. Nykyisen piirihallituksen varapuheenjohtaja on jäsenemme Kaija Kärkkäinen.
Lopuksi
Paljon on edellä kerrottu toiminnastamme menneiltä vuosikymmeniltä. Paljon, varmasti tärkeääkin jäi kertomatta.
Kaikesta edellisestä käy kuitenkin ilmi, kuinka yhteiskunnallisestikin tärkeää ikäihmisten parissa toimintamme on ollut ja on edelleen.
Kiittäen hartaina muistamme edesmenneitä jäseniömme. Osoituksena tästä on myös jokaisen vuoden ensimmäisen maanantaikerhomme litania pois nukkuneille jäsenillemme ortodoksikirkossa. Elämä jatkuu ja myös toimintamme ikäihmisten parissa.
Väinö Linnaa lainaten: Kuten tiedämme Jumala on kaikkivaltias kaikki tietävä ja kaukaa viisas. Asia on tullut todistetuksi ainakin tässä yhdistyksemme 50-vuotisessa toiminnassa, joka jatkuu edelleen kohti tuntematonta tulevaisuutta.
Matti Syrjälä
******************************************************
MITÄ LAPSUUDEN HAAVEITA SINULLA OLI JA MITEN NE OVAT TOTEUTUNEET
Näin kysyi minulta lapsenlapseni
Muistan, että monista asioista lapsena ja nuorena haaveilin. Haaveissani olin kuitenkin jo nuorena realisti. Aina pohdiskelin, mitä mahdollisuuksia haaveillani olisi toteutua. Ammatteihin ja työntekoon haaveeni enimmin liittyivät.
En haaveillut mopoista, moottoripyöristä, enkä autoista niin kuin pojat usein tekevät. Myös pikkuveljeni niistä haaveili ja mopon hankki.
Tytöistä joskus haaveilin, kun ujous esti heitä lähestymästä. Ei sekään keskeistä elämässäni ollut. Joskus sattui, että jonkun tytön ja minun tykkäämiset sattuivat kohdakkain ja sitten kaupungilla käsi kädessä kuljimme. Heti koulun jälkeen vaimo löytyi entisistä luokkatovereistani.
Eri ammatteja pohdin paljon. Minulle on kerrottu, että ennen kouluikää olin sanonut ryhtyväni taksinkuljettajaksi ja haitarinsoittajaksi. Tuo taksihaave lienee johtunut siitä, että kävin pyhäkoulua talossa, jonka isäntä oli taksimies. Haitarinsoittajatoiveeseen vaikutti varmasti se, että enoni oli musiikkimies. Sodan aikana hän oli esiintynyt viihdytyskiertueilla Toivo Kärjen yhtyeessä. Toivo Kärki oli kotonammekin käynyt. Sitä Mummoni usein ylpeänä muisteli.
Haitarimies minusta tuli. Kerran meinasin saada kaksirivisen jo alakouluikäisenä. Äitini olisi sen huutokaupasta halunnut ostaa, mutta isäni ei sallinut. Ensimmäisen haitarini sain 13-vuotiaana.
Lukioaikana soitin ammattiyhtyeissä, mutta kovin vaatimaton ammattilainen minusta olisi tullut. Siksi en siitä ammattia ajatellut. Opettajan ammattiini kuului kuitenkin paljon musiikkia. Luokanopettajana pidin aina oman luokkani musiikkitunnit ja yleensä joku työtovereistani halusi minut luokkansa musiikinopettajaksi. Bändissä soitin vielä eläkkeellä ollessani.
Ensimmäiset todelliset ammattihaaveeni muista oppikoulun alkuvuosilta. Olin jo kansakoulussa kiinnostunut maantieteestä, oppikoulun alaluokilla pidin maantiedosta ja sen opettajasta. Haaveilin maantiedonopettajan ammatista. Koskaan en kuitenkaan maantieteen yliopisto-opinnoista ajatellut.
Luokanopettajana kiinnostuin erityisesti maantiedon ja luonnontieteiden opetuksesta, ja kun minua pyydettiin maantiedon oppikirjantekijäksi, mielelläni työhön ryhdyin. Vielä 58-vuotiaana suoritin halukkaasti opettajille tarkoitetun luonnontieteiden approbaturin eli 15 opintoviikon kokonaisuuden.
Lukiossa mieleeni tuli joksikin aikaa radioinsinöörin opinnot. Alasta olin kiinnostunut radioamatööri harrastukseni vuoksi, mutta pian ajatus siirtyi muualle. Kiinnostuin psykologiasta ja abiturienttivuotena uskontotunneilla luetusta dogmatiikasta.
Teologian opiskelusta hetken haaveilin, mutta kun Ainon kanssa rupesin seurustelemaan, pitkä yliopisto-opiskelu ei houkutellut. Päädyin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. Opinnoissa menestyin erinomaisesti ja kiinnostuin oppimaan lisää kasvatuksesta ja psykologiasta. Yllättävästi se toteutui Jyväskylän yliopistossa.
Voin nyt eläkkeellä täysin tyytyväisen todeta, että lapsuuteni ja nuoruuteni opiskelu- ja ammattihaaveet toteutuivat.
Nuorena en mitään erityistä vaimosta ja avioliitosta osannut haaveilla. Entisestä luokkatoveristani sopivan itselleni löysin ja hyvin olemme yhdessä pärjänneet.
Vesa
******************************************************
TAIVAANTULET
Jäivät vähiin meidän yöunet
kun yllämme loimusi taivaantulet.
Päät kenossa niitä katsoimme
ja värien loistossa kiljuimme.
Tulet loimuten meille viestittää,
tulevista päivistä sähköttää.
Emme silloin voineet ymmärtää,
et huomisen aamussa jysähtää.
Ei naapuri olekaan ystävä enää,
sitä vahtia täytyy, katsoa perään.
Kutsumatta ei kylään tulla
se on minun maani ja koti mulla.
Eilen vielä käy kahvia tarjoon,
tänään jättää meidät jo varjoon,
kun paha on olla ihmisen,
hän vihassaan käy riehuten.
Ahneus kun polttaa rinnan alla,
hän raivaa tietää tappamalla.
Pietarin portin kun tavoittaa,
ei kaavusta löydäkään taskujaan
ei yhtään ystävää missään näy
he toisesta portista sisään käy.
Hän tyhjin käsin mennä saa
yksin muistella maansa historiaa.
Kun taivaan tulia katsellaan
käymme silloin rukoilemaan.
Et sotaa ei enää koskaan ois,
sen rakkaus ystävään veisi pois.
Salme Kuusela 24.2.2022
Jyväskylä
Minä muistan kun taivaantulet loimusi 1939.
Mummot sanoivat: Se tietää sotaa ja sota syttyi.
Minä kirjoitin isälle sotaan kirjeitä.
Ja laitoin Vapulle (hevonen) terveisiä.
Kaamoksen aika
Kaamoksen aika on
takana päin.
Auringon säteen
vilkkuvan näin.
Hanget on puhtaat
tuuli vain soi,
Luoja kun kevättä
meille loi.
Jos eilen ol’ rintani
murheellinen,
niin tänään toivoa
käyn etsien.
Elämän alkavi taas
uudestaan,
kun kukkaan puhkeaa
levännyt maa.
Olen Luojani muurahainen,
minä työssäni aherran.
Olen Luojani muurahainen
minä itken ja rallatan.
Kun elämä varjonsa heittää
sen kekooni piilotan.
Olen Luojani muurahainen
näin elämää rakastan.
25.1.2021 Salme Kuusela
******************************************************
KUMISAAPPAT KUUTAMOLLA.
Kuutamo! Sinä ja Minä,
pakkasta viisitoista.
Rinnakkain me kaksi –
on iltakävelyn aika.
Kainaloosi minut nappaat.
On kuutamo ja kuun taika.
Poikki pellon kävelemme –
yli tien, aukealle.
Läpi metsän Sinä minut viet.
Puristat rintaasi vasten.
Me kaksi, Sinä ja Minä.
Hiljaisuutta, kuunvaloa,
ympärillä ei yhtään taloa,
vain metsän tummat hahmot.
”Täällä minä kuljeskelen”
Sinä sanot.
Kerrot mulle tarinoita,
kuinka kuljet metsiä ja soita.
Olen onnellinen.
Pieni hetki rinnallasi –
olen tullut valtakuntaasi.
Tänään onnellinen.
Huomenna suruisempi.
Sinä ja Minä.
Niin vähän aikaa?
kesti iltakävely, kumisaappat
kuutamo ja kuuntaika.
Kirj. S. Kuusela 1992
******************************************************
EI SILLOIN OLLUT
Se oli silloin kun. Kauppatori oli kirkkopuiston ja kaupungintalon välissä.
Laivat kuljettivat Päijänteen rannan ja huviloiden asukkaita töihin
ja torille ostoksille. Monet heistä tulivat myös myymään tuotteitaan torilla.
Oli voita, lihaa, marjoja sekä porsaita. Satamassa odotti pitkä rivi vossikoita,
ne tarjosivat kuljetuksen heille. Jotka halusivat päästä torille.
Ei silloin ollut autoja. Vesitiet olivat välttämättömiä tavara kuljetuksessa
ja ihmisten liikkumisessa.
Ei silloin ollut roskapuita metsässä. Ne hakattiin haloiksi, polttopuiksi.
Lepät ja pajut pienittiin karjan alle kuivikkeiksi. Rooperin pieni tervahöyry
veti kaupunkiin suuria halkoproomuja. Niissä oli satoja kuutiometrejä halkoja
kaupunkilaisille polttopuiksi. Korkealla, noin viisimetrisen halkopinon päältä
perämies hoiti halkokuormaa, ettei se määrännyt pienen aluksen vetämää linjaa.
Vaan pysyi oikein suunnitellulla reitillään.
Ei silloin ollut kumipyöräisi kärryjä.
Ei silloin ollut autoja joista olisi saanut kumiset renkaat. Rannankylän isännät
toivat kovapyöräisillä kärryillä piimää torille myytäväksi. Ronninmäen alla oli
tehty pyöreistä tukeista silta, jossa piimän hera sekaantui.
Ei silloin ollut pienyrittäjiä. Oli vain Shaumanintehdas, Kankaan paperitehdas,
Mataraisen asekorjaamo, sekä Ruthin rinkilätehdas josta sai ostaa rinkieli-
renksun kaulaansa.
Ei silloin ollut katukahviloita
Ei silloin ollut, mistä ostaa keskikaljaa. Oli vain rantapaviljonki, vasta päätä
satamaa. Sieltä sai ostaa kovaa teetä. Se oli sekoitus kahvia ja pirtua.
Ei silloin ollut myrkkyä, jolla tappaa rottia. Kissat ja pikkupojat saivat
kaupuingilta markan hännältä. Rotat olivat lainsuojattomia.
Ei silloin ollut oikeaa bussiliikennettä. Oli Lievosen linja-auto ja Urheiluseura
Jyväskylän Toverien auto. Ne liikennöivät kaupungin ja Vaajakosken väliä.
Lievonen vei matkustajat ilmaiseksi Vaajakoskelle. Toverit lisäsivät siihen
Vaajakoskella vielä kahvit. Se kilpailusta
Ei silloin ollut sirpaleita kaduilla. Miksi? Siksi kun ei ollut niitä pulloja.
Se oli silloin kun Isä lampun osti.
Olavi Vainiomäki
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja
Tämä muistelu tuli silloin kun Olavi oli voimissaan.
Löytyi Urpusten pöytälaatikosta.
******************************************************
******************************************************