Tarinatupa

Areena on vapaa kaikille, käyttäkää sitä omaksi ja muiden iloksi.
Tälle sivulle voitte kirjoittaa tarinoita, ajankohtaisia tapahtumia, muisteluja, runoja ja vaikka hyviä vitsejä. Voitte myös lähettää valokuvia toistenkin ihasteltaviksi. Kirjoitukset voivat olla myös nimimerkillä eikä pieniä kirjoitus virheitäkään kannata pelätä. Lähettäkää julkaistavaksi toivomanne aineisto sähköpostilla ylläpitäjälle, (pyharanta@gmail.com)

Julkaistuja kirjoituksia voi kommentoida, lisätä omia muistojaan samoilta ajoilta tai kertoa omia muistojaan Jyväskylästä ”ennen vanhaan”.

******************************************************

Toukokuu 

Kaamoksen aika on takana päin
Auringon säteen vilkkuvan näin.
Hanget ne haihtui tuuli vain soi,
Luoja kun kevättä meille toi.
Elämä alkavi uudestaan,
puhkeaa kukkaa levännyt maa.

Olen Luojani muurahainen,
minä työssäni aherran.
Olen luojani muurahainen,
minä itken ja rallatan,
kun elämä varjonsa heittää,
sen kekooni piilotan.
Olen Luoja muurahainen,
näin elämää rakastan.

Tuoksussa tuomien kesämme alkaa
tunteita meissä hoivata saa.
Eilen ol’ rintani murheellinen,
tänään jo toivoa käyn etsien.
Elämä alkavi uudestaan.
Puhkeaa kukkaan levännyt maa.

Olen Luojani muurahainen,
minä työssäsi aherran.
Olen Luoja muurahainen.
minä itken ja rallatan.
Kun elämä varjonsa heittä,
sen kekooni piilotan.
Olen Luojani muurahainen,
näin elämää rakasta.

säv. Niilo Laitinen
san. Salme Kuusela

******************************************************

EI SILLOIN OLLUT

Se oli silloin kun. Kauppatori oli kirkkopuiston ja kaupungintalon välissä.
Laivat kuljettivat Päijänteen rannan ja huviloiden asukkaita töihin
ja torille ostoksille. Monet heistä tulivat myös myymään tuotteitaan torilla.
Oli voita, lihaa, marjoja sekä porsaita. Satamassa odotti pitkä rivi vossikoita,
ne tarjosivat kuljetuksen heille. Jotka halusivat päästä torille.
Ei silloin ollut autoja. Vesitiet olivat välttämättömiä tavara kuljetuksessa
ja ihmisten liikkumisessa.
Ei silloin ollut roskapuita metsässä. Ne hakattiin haloiksi, polttopuiksi.
Lepät ja pajut pienittiin karjan alle kuivikkeiksi. Rooperin pieni tervahöyry
veti kaupunkiin suuria halkoproomuja. Niissä oli satoja kuutiometrejä halkoja
kaupunkilaisille polttopuiksi. Korkealla, noin viisimetrisen halkopinon päältä
perämies hoiti halkokuormaa, ettei se määrännyt pienen aluksen vetämää linjaa.
Vaan pysyi oikein suunnitellulla reitillään.
Ei silloin ollut kumipyöräisi kärryjä.
Ei silloin ollut autoja joista olisi saanut kumiset renkaat. Rannankylän isännät
toivat kovapyöräisillä kärryillä piimää torille myytäväksi. Ronninmäen alla oli
tehty pyöreistä tukeista silta, jossa piimän hera sekaantui.
Ei silloin ollut pienyrittäjiä. Oli vain Shaumanintehdas, Kankaan paperitehdas,
Mataraisen asekorjaamo, sekä Ruthin rinkilätehdas josta sai ostaa rinkieli-
renksun kaulaansa.
Ei silloin ollut katukahviloita
Ei silloin ollut, mistä ostaa keskikaljaa. Oli vain rantapaviljonki, vasta päätä
satamaa. Sieltä sai ostaa kovaa teetä. Se oli sekoitus kahvia ja pirtua.
Ei silloin ollut myrkkyä, jolla tappaa rottia. Kissat ja pikkupojat saivat
kaupuingilta markan hännältä. Rotat olivat lainsuojattomia.
Ei silloin ollut oikeaa bussiliikennettä. Oli Lievosen linja-auto ja Urheiluseura
Jyväskylän Toverien auto. Ne liikennöivät kaupungin ja Vaajakosken väliä.
Lievonen vei matkustajat ilmaiseksi Vaajakoskelle. Toverit lisäsivät siihen
Vaajakoskella vielä kahvit. Se kilpailusta
Ei silloin ollut sirpaleita kaduilla. Miksi? Siksi kun ei ollut niitä pulloja.
Se oli silloin kun Isä lampun osti.

             Olavi Vainiomäki
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja

Tämä muistelu tuli silloin kun Olavi oli voimissaan.
Löytyi Urpusten pöytälaatikosta.

******************************************************

******************************************************